Milo ja Missi

Milon ja Missin arvioitu syntymisaika on 05/2018. Ovat vapaasti kulkevan emon pentuetta, joka synnyttänyt luontoon. Siellä joutuneet ensimmäiset 3-4kk pärjäämään omin nokkineen, kunnes loukutettu ja päässeet sijaiskotiin. Ainoat selviytyneet kyseisestä pentueesta. Sijaiskodissa ehtivät totutella kotikissoina olemiseen 3kk ja siellä oli muitakin kissoja, koira ja pieniä lapsia.

Muutto minun luokse oli kissoille ymmärrettävästi stressaavaa. Eivät alkuun syöneet pariin päivään mitään. Molemmilla oli vatsa löysällä jonkin aikaa kun ruoka alkoi lopulta maistumaan. Ensimmäisen viikon ajan pysyivät hyvin visusti päivisin saunassa, toisiinsa käpertyneinä. Iltaisin kun menin itse sänkyyn ja valot sammui asunnosta, uskalsivat pimeässä lähteä tutkimaan paikkoja. Säännöllisesti kävin kissoille päivällä saunassa juttelemassa. Milo sähisi alkuun joka kerta. Hiljalleen aloin antamaan niiden haistella kättäni. Missi antoi ensin silittää ja selvästi siitä pitikin. Milokin sen nähdessään rentoutui ja tuli lopulta myös silitettäväksi. Yhteisiin touhuihin ja leikkeihin aloiteltiin totuttelemaan iltaisin, hämärässä. Todennäköisesti kokemukset luonnossa oli opettanut olemaan varuillaan ja pysymään piilossa valoisaan aikaan. Maltilla ja kissojen ehdoilla edeten, toisen viikon loppupuolella molemmat olivat ihan täysin ottaneet asunnon, ja kiipeilypuun, omakseen. Molempiin kissoihin on selvästi pysyvää arkuutta jäänyt. Esimerkiksi ovipuhelimen soidessa kissat pinkaisevat yleensä pikimmiten saunaan. Viimeistään silloin jos vieras ihminen tulee kylään asti. Tulevat kyllä tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta se vaatii oman aikansa.

Milosta on tullut ihastuttava sylikissa. Antaa käsitellä, nostella ja leikata kynnet ilman huolen häivää. Osaa todella nauttia läheisyydestä ja huomiosta. Tällä kissalla energiaa riittää ja sitä olisikin syytä leikkimiseen päivittäin kuluttaa. Keksii nimittäin keinonsa ilmaista mielipiteensä, jos esimerkiksi pääsee tylsistymään. Toisinaan se kohdistuu Missiin, joka parhaansa mukaan yrittää päästä vain omaan rauhaan. Milo osaa leikkiessä huomioida kynsiensä käytön.

Missi onkin hyvin erilainen kissa. Kovin säikky ja hänestä voi ihan aistia kuinka hän nauttii nimenomaan rauhallisuudesta. Ihan kuin olisi niin kovia koettelemuksia kokenut, että nyt vain haluaa loppuelämänsä turvassa ja lämpimässä köllötellä. Missi tuntuu jatkuvasti olevan varuillaan ja vaatiikin usein hieman lämmittelyä, ennen kuin hän uskaltaa alkaa rentoutumaan leikkiin tai silittelyyn. On seurallinen ja tuleekin välillä läheisyyttä hakemaan. Rutiiniksi onkin tullut aamuiset mahan silittelyt ja rapsuttelut kun heräillään. Ei ole kuitenkaan sylikissa. Käsittelyä ja nostelua harjoiteltu maltillisempaan tahtiin mitä Milon kanssa. Hyvin on siinä edistytty. Missin kanssa leikkiessä kynsiä täytyy varoa, koska hän ei vedä niitä sisään. On tosin paljon itsenäisempi leikkimään mitä Milo.

Meillä on opeteltu rytmittämään päivää esim. ruokailuajoilla, eli ei vapaaruokintaa. Aamut aloitellaan raakaruoalla ja siitä n. neljän tunnin välein märkäruokaa. Ennen nukkumaan menoa tarjolle vielä toinen raakaruoka annos millä pärjäävät yön yli. Rauhoittuvat ja menevät nukkumaan/köllöttelemään kun minäkin menen. Eivät ole ns. iltavillejä koskaan olleet. En osaisi edes kuvitella ihanempia kissoja päiviä piristämään.

Nämä kissat myydään vain yhdessä, eikä heitä tulisi missään vaiheessa erottaa. Arkuutensa vuoksi ajattelen, että vain sisäkissoiksi. Lasitettu parveke, kissaterassi tai vastaava suojaisa paikka maailman menon seuraamiseen tietysti aina iso plussa. Erityisesti Missin huomioiden, uskon että olisi parasta jos talouteen ei kuuluisi muita eläimiä tai pieniä lapsia.