Minä en mitään omaa kotia halua.
Turhaa vouhkaavat kissakaverit oman kodin löytymisestä. Onnellisina ja hymysuin pakkautuvat muuttopäivänä koppaan. Minä en. Pysyn omalla paikallani kiipeilypuussa. Tarvittaessa siirryn keittiökaapiston päälle jos muilla näyttää olevan liian hauskaa. Eihän semmoista meteliä ja vilskettä kukaan kestä.
Toisinaan minäkin intoudun silti vähän leikkimään. En liian usein, enkä mielellään niin että muut näkevät. Pitäisivät ihan liian leppoisana ja hupakkona kuitenkin, tai haluaisivat osallistua. Minähän en pallosaaliitani kenenkään kanssa jaa!
Ihmiset kutsuvat minua nimellä Mökö. Yhtään en ymmärrä mistä syystä. Olenhan nuori, vasta toista kesääni ihmettelemässä oleva neiti. Puhelias ja persoonallinen.
Pidän, nooh siedän ulkotarhassa oloa kun nuo onnettomat tylppäkyntiset ihmispolot ovat sellaisen saaneet kerta kyhättyä. Ellei sitten sada vettä, ole pilvistä tai auringossa liian kuuma. Usein on. Sitä minä ihmettelen että pistävät luukun kiinni iltaisin, väittävät että koko päivä muka riittäisi ulkona oloa?
Ajoittain hengitykseni rohisee ja aivastelen. Puhuvat jostain kroonistuneesta kissaflunssasta kun en ole luonnossa eläessäni saanut ajoissa hoitoa. Minua se ei sen kummemmin haittaa, enkä tukihoito yrityksistäkään liiemmin piittaa. Pärskäisen ihmisen naamaan ne liisterit mitä Flumaxiksi kutsuvat. Pitäisivät ne turvavälit, mistä kuuluvat toisilleenkin kouhkaavan. Mutta ei, iholle yrittävät mokomat tunkea. Muistuttelen asiasta reippaalla räppäisyllä ja sanallisella huomautuksella. Muka vielä kesyynnyn hyvää vauhtia. Pyh pah, siinähän kuvittelevat!
Sinäkö siellä haluaisit antaa minulle kodin? Mieti vielä. Me kissat olemme usein pitkäikäisiä, enkä halua kodinetsijäksi enää uudelleen. Luonnossa oman onneni nojassa olemisesta sain jo tarpeekseni, enkä halua sinne takaisin. Onhan sinulla minulle paikka sisällä, turvallisessa ulkotarhassa sekä sydämessäsi, myös kesän jälkeen? Olethan varautunut kustannuksiin mitä meistä lemmikeistä väistämättä tulee?
Pienistä ihmislapsista en pidä, otathan tämän huomioon jo ennenkuin osoitan sen heille itse? Koirien kanssa tulen juttuun ja oman lajitoverikollin ottaisin ystäväkseni mielellään, kunhan hän ei liikaa hästää ja antaa minun olla välillä rauhassa.
Lähetä, tai ole lähettämättä oma vapaamuotoinen esittelysi osoitteeseen info@popopet.net tai käytä alla olevaa lomaketta niin pyydän potentiaalisimmat ehdokkaat luokseni tutustumaan paremmin.