Molla (MINÄ LÖYSIN KODIN)

Molla, kuin ilmetty kirjastontäti pullonpohjalaseineen, on nyt sijaiskodissa Oulussa. Vasta kolmevuotiaalla Mollalla on pyöreät posket ja pyöreät pää, ja todella kaunis kilpikonnaväritteinen epäsymmetrinen turkki, ja hän on niin kiltti että melkein sanoo ”mää” kun on vallan hyvästä unesta just herännyt.

Molla palautui Popopetille omistajansa pidentyneiden työmatkojen ja ajanpuutteen vuoksi. Molla oli hänellä ainoa lemmikkinä. Mollaa on aina hoidettu hyvin. Molla on arkuudestaan huolimatta levollinen kissa.

Molla on siis jo itsenäiseen talosteluun tottunut ihastuttavan persoonallinen ”täti”, joka on alunperin syntynyt luontoon osaksi valtavaa villikissalaumaa.

Tausta näkyy Mollassa siten, että hän antaa arvoa sisällä ololle, rauhallisuudelle ja säännölliselle ruoalle. Hän ei vapaasta tahdostaan enää mene ulos, ei vaikka olisi hyvä keli. Myös ihmisen aristelu on villikissavuosien seurausta.

Molla tulee kyllä toimeen muiden kissojen kanssa, onhan hän leppoisa luonne ja isosta laumasta kotoisin, mutta hän vetäytyy mieluummin omaan rauhaansa kuin että seurustelisi. Paitsi silloin harvoin kun pieni iltavilli iskee. Silloin Molla voi ottaa muutaman riehakkaan juoksuaskeleenkin jonkun toisen kissan edellä. Melkein näkee paksun villahameen helman heilahtavan pohkeet paljastaen kirjaston loputtomien hyllyjen väleissä.

Mollan mielipuuhaa on istua ikkunalaudalla tai nojatuolin selkänojalla ulos katsellen. Tai loikoa leivinuunin pankolla toinen silmä koiranunessa. Myös talossa hoidettavina olevien kissanpentujen touhuja pitää katsoa tarkasti päältä, ja aina vähän jotakin liian vilkasta ohikulkijaa nyhtää tassulla. Ja muka sirosti pyrähdellä kohti, kuin kutsuen leikkiin, joka ei sitten alakaan kun Molla huomaa että tämmöinen revittely ei kunnon tytöille sovi. Eli leikkimielisyyttä Mollalla on kaikesta pidättyväisestä kirjastontätimäisyydestään huolimatta.

Ihmisiin Molla suhtautuu aristellen. Metriä lähemmäksi et pääse, kun jo täti tykkää huonoa ja luimii lähimmän nurkan taa. Ja kohta kuikkii sieltä pyöreine silmineen, että joko tilanne rauhoittui. Jos hänen lähelleen ei mene, hän liikkuu huoneissa ihan rentoutuneesti ja on koko ajan näkösällä, siellä missä ihmisetkin.

Edellisessä kodissaan Molla oli jo antanut istua viereensä sohvalle. Nuorena kissana hän kyllä vielä ihmiseen tottuu ja kiintyy, mutta silitettävää sylikissaa ei Mollasta ehkä koskaan kuohkeudu.

Jos Molla tosiaan olisi ihminen, hän olisi se sketsien paksupohkeinen villahameinen kirjastontäti, joka pyöreäpohjaisten silmälasiensa yli katselee uteliaasti mitä hyllyjen välissä oikein puuhataan. Saattaisipa hän etsiytyä hyllyjen väliin itsekin, salakuuntelemaan ja kuikistelemaan, painava kirjapino merkitsevästi muhkeiden ryntäidensä päällä. Ja kuiskaamassa kohta käheästi että ”Hys hys, hyvät herrat, tämä ole mikään ompelukerho”.

Molla sopii aikuisten perheeseen ainoaksi lemmikiksi.

Molla luovutetaan leikattuna, rokotettuna, sirutettuna sekä Fiv-ja Felv testattuna.